Make your own free website on Tripod.com
TUKHOLMA 4.6.02-8.9.02


Minä, Noora, Mira ja Sonja saimme eräänä kauniina päivänä Pappagallon jäätelöä syödessä
ajatuksen Tukholmaan lähdöstä. Mira ei ollut koskaan ollut laivalla, ruotsin yo-koe
lähestyi uhkaavasti ja Nooran Päivi-tätikin sattui sopivasti asumaan Östermalmilla.
Noora sitten tiedusteli sopisiko Päiville ja Jonakselle (joka on, yllätys, yllätys,
Päivin ruotsalainen aviomies) että tulisimme kesäkuun alussa käymään pariksi yöksi.
Sehän sopi, ja kun vielä vanhemmat antoivat siunauksensa asialle, matkan suunnittelu
saattoi alkaa. Aluksi meidän piti lähteä laivalla tiistaina 4.6 ja tulla takaisin
sunnuntai-aamuna, mutta silloin olisimme paluumatkalla joutuneet jollekin
terveysristeilylle (?!?), jossa keski-ikä olisi ollut päälle neljäkymmentä. Niinpä
päätimme tulla takaisin jo lauantai-aamuna, ja viettää siis kaksi yötä Tukholmassa.
Koska laivamatkat olivat reittimatkoja, ei valvojaa tarvittu. :)


Tiistai 4.6.02 - I will survive

Olimme kaikki selvinneet satamaan hyvissä ajoin, joten meillä oli hyvin aikaa purkaa kamppeita hytissä ennen laivan lähtöä. Hytin numeron muistin erinomaisesti Real Madridin pelaajien mukaan, ongelma oli vain että oliko se loppu nyt Figo-Morientes, vain Morientes-Figo? Vuoteiden jakamisessa ei ollut ongelmia, minä ja Mira halusimme ylös ja Sonja ja Noora alas. Onneksi olimme ostaneet juotavat ennen laivaan tuloa, sillä matkalla Ruotsiin alkomaholin ostoikäraja on 20 vuotta... Joka tapauksessa menimme sitten laivan kannelle katsomaan lähtöä. Aurinko paistoi kauniisti, otimme valokuvia (ja pääsimme japanilaisen pariskunnan filmille) sekä muistelimme keille kaikille julkkiksille olemme melkein sukua. Noora taisi viedä voiton, hän oli koskenut N'Syncin jäseniä. Uuh. Kannella myös paljastui Heikin olevan Saksassa samassa kylässä kuin Sonja oli ollut edellisenä kesänä, Wermelskirchenissä. En halunnut kuulla juttuja Wermelskirchenin naispuolisten henkilöiden kauneudesta... :)

Kun laiva oli lähtenyt, painuimme ensin tax-freehen. Minun maihinnousukorttiin oli merkitty kuitenkin, että saisin ostaa alkoholia, mutta tax-freen täti sanoi etten saa... No juomat eivät tosin loppuneet kesken. Sieltä sitten syömään buffettiin. Pääsin taas katkarapujen kimppuun, mutta ne eivät maistuneet niin hyvältä kuin yleensä... Viinit tosin maistuivat mainiosti!

Syötyämme itsemme palloiksi suuntasimme yläkannelle karaokeen. Sonja kävi laulamassa "Kotiviinin", minä olin taustakuorona (tämä vielä pahenee), elikkä liityin mukaan ilman mikrofonia kertosäkeessä. Sain Nooran suostuteltua laulamaan kanssani "I will survive":n, joka jäi illan viimeiseksi kappaleeksi. Kumpikin meistä on joskus vannonut ettei koskaan laula karaokea, mutta alkoholi saa mielenkiintoisia asioita aikaan ihmisissä. Siljan "Absinthe blues" drinkit maistuivat, olihan sellaiset pakko tilata ihan senkin takia, että Moulin Rougessahan juotiin absinttia oikein urakalla... Pöydässämme istui myös eräs ruotsalainen mies, joka valitti että minä puhun ruotsia liian nopeasti... Ruotsin kielen taitoni tuntui olevan suoraan verrannollinen alkoholin määrään veressä. Karaoken päätyttyä Sonja ja Mira halusivat mennä laivan yökerhoon katsomaan Midnight Show'ta, minä ja Noora jäimme vielä sinne karaoke-baariin istumaan ja puhumaan syvällisiä. Show'n päätyttyä Mira ja Sonja tulivat hakemaan meitä yökerhoon. Päädyimme istumaan ruotsalaisten luokkaretkellä olevien jätkien kanssa, joille minä kävin ostamassa lonkeroa ja olutta. Siinä aika meni minulla ihan mukavasti jutellessa hurrien kanssa mm. jalkapallosta. Jossain vaiheessa tuli hieman huono olo, mutta en kuitenkaan oksentanut. Muut olivat häipyneet omille teilleen, ja valomerkin jälkeen lähdin yläkannen diskoon, josta löysin Miran ja Sonjan. Menimme Robert's Coffeen (ostin tonnikalakolmioleivän) kautta hyttiin nukkumaan. Joskus neljän-viiden maissa (nyt on jo 2.8, eli en todellakaan muista mihin aikaan) Noora tuli herättelemään ja pyytämään apua välien selvittelyssä Daniel-nimisen ruotsalaispojan (yksi niistä luokkaretkeläisistä) kanssa. Minä sitten yöpaidassa menin koputtelemaan poikien hytin ovea, mutta kukaan ei tullut avaamaan vaikka potkinkin sitä. Sitten soitin meidän hyttipuhelimesta sinne, ja käskin hyvin unista vastaajaa avaamaan sen penteleen oven.